Paavi Franciscus Bratislavassa: on keksittävä "uudet aakkoset"

Emil Anton – Vatikaani  

Paavi Franciscus vieraili Unkarin jälkeen Slovakiassa ensimmäisellä Eurooppaan suuntautuneella korona-ajan matkallaan. Slovakian valtiollinen televisio seurasi nelipäiväistä (12.–15.9.) matkaa tiiviisti ja myönteisessä hengessä. Paavin puheista kävi ilmi, että hän oli valmistautunut matkaan hyvin muun muassa opiskelemalla Slovakian maantiedettä, historiaa ja kulttuuria. Paavi viittasi useamman kerran Slovakiankin alueella vaikuttaneisiin slaavien apostoleihin Kyrillokseen ja Metodiokseen, jotka evankelioivat slaavit ja kehittivät heille uudet aakkoset.  

Slovakia on kuulunut historian saatossa Suur-Määriin, Unkariin ja Tsekkoslovakiaan. Sen väestöstä valtaosa on katolilaisia, mutta paavi aloitti matkansa tapaamalla ekumeenisen neuvoston jäseniä. Paavi kehotti slovakkeja vaalimaan slaaveille ominaista ”kontemplatiivista henkeä”, jota Eurooppa suuresti tarvitsee. Slovakian on oltava ”rauhan sanoma keskellä Eurooppaa”. Kyrillos ja Metodios yhdistivät ja yhdistävät eri kristittyjä: kreikkalaisia, slaavilaisia ja latinalaisia.  

Seuraavana päivänä paavi Franciscus puhui valtiovallan ja katolisen kirkon edustajille. Paavi korosti, että kirkon on oltava vapauden merkki ja että evankeliumin on oltava vapauttava eikä sortava sanoma. On turhaa valittaa, linnoittautua ja syyttää pahaa maailmaa. ”Teillä on täällä Bratislavassa hieno linna”, Franciscus sanoi vallanpitäjille ja diplomaateille, ”mutta kirkko ei ole linna vaan yhteisö, joka yrittää vetää ihmisiä Kristuksen puoleen evankeliumin ilolla!”  

Yhtenä vapauden uhkana paavi mainitsi median ja yleisen mielipiteen, jonka annamme päättää omasta puolestamme.  ”Näin sen ei pitäisi olla. -- Näin menetämme vapautemme.” Toisena vapauden uhkana paavi mainitsi houkutuksen säätää kaikesta sääntöjä. ”Kirkko, jossa ei ole sijaa vapauden seikkailulle, myös hengellisessä elämässä, on vaarassa muuttua jäykäksi ja itseensä käpertyneeksi. Varsinkaan nuoria ei vedä puoleensa usko, joka ei jätä tilaa sisäiselle vapaudelle. Heitä ei kiinnosta kirkko, jossa kaikkien on ajateltava samalla lailla ja toteltava sokeasti.”  

Paavin mukaan kirkon on Kyrilloksen ja Metodioksen tavoin löydettävä ”uudet aakkoset” uskon julistamiseksi tänä päivänä. Papeille ja piispoille hän sanoi, että saarnan ei tulisi kestää kymmentä tai viittätoista minuuttia kauempaa. Hän pyysi ajattelemaan raukkoja seurakuntalaisia, jotka joutuvat kärsimään pitkistä saarnoista. Paavi kehotti saarnaajia välittämään kuulijoilleen yhden idean, yhden kuvan ja yhden tunteen.  

Kun yleisöstä kuului aplodeja, paavi sanoi olevansa nyt vähän ilkeä ja paljasti nunnien aloittaneen aplodit, koska he joutuvat kärsimään pappien tylsistä saarnoista!