Paavi tapasi suomalaisen delegaation: keskiössä saamelaiset

Emil Anton – Vatikaani  

Paavi Franciscus tapasi maanantaiaamuna 17. tammikuuta 2022 ekumeenisen delegaation Suomesta. Perinteinen jokavuotinen tapaaminen sijoittui juuri alkavan kristittyjen ykseyden rukousviikon ja pyhän Henrikin juhlapäivän edelle. Tällä kertaa suomalaista delegaatiota johti luterilaisella puolella Oulun piispa Jukka Keskitalo, joka oli kutsunut mukaansa saamelaispappi Mari Valjakan ja Inarin kirkkoherran Tuomo Huuskon. Katoliselta puolelta mukana olivat emerituspiispa Teemu Sippo, hiippakunnan asiainhoitaja Marco Pasinato ja pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan kirkkoherra Jean-Claude Kabeza.  

Oulun piispan puhe nosti esiin saamelaiset 

Puheessaan paavi Franciscukselle Oulun piispa Jukka Keskitalo nosti esiin kysymyksen alkuperäiskansojen ja kirkkojen suhteista. Hän viittasi paavi Franciscuksen kehotuskirjeeseen Querida Amazonia ja vakuutti, että sen ilmaisemat unelmat ovat myös Oulun piispan unelmia saamelaisen alkuperäiskansan osalta. ”Siksi pidän todella tärkeänä, että maassamme on käynnistynyt saamelaisten totuus- ja sovintoprosessi, jonka tarkoituksena on aidosti kuulla alkuperäiskansan kertomuksia ja etsiä totuutta ja sovintoa menneisyyden kipeistä asioista. Kirkolla tulee epäilemättä olemaan tässä prosessissa oma osuutensa.” 

Viitattuaan Kanadan alkuperäiskansojen paaville esittämään vetoomukseen ja todettuaan kirkkojen olevan yhteisten kipeiden kysymysten äärellä, piispa Keskitalo nosti esiin myös ilonaiheita: ”Pyhä Isä, olen halunnut tuoda esille nämä kipeät yhteiset kysymyksemme. Samalla iloitsen valtavasti niistä myönteisistä askelista, joita oman kirkkoni ja saamelaisen alkuperäiskansan kesken on tapahtunut. Iloitsen esimerkiksi upeista saamen kansaan kuuluvista papeistamme ja elävästä saamenkielisestä jumalanpalveluselämästä kirkossamme.” Delegaatio antoi paaville lahjaksi uuden pohjoissaamenkielisen raamatunkäännöksen.  

Paavi kiinnitti katseen tulevaan 

Paavi Franciscus kiitti puheessaan piispa Keskitaloa saamastaan lahjasta ja sanoi ottavansa saamelaiset edustajat vastaan ”erityisellä ilolla”. Hän oli myös tyytyväinen nähdessään emerituspiispa Teemu Sipon toipuneena taannoisesta onnettomuudesta: ”hänen läsnäolonsa muistuttaa meitä siitä, että todellinen rohkeus on siinä, että noustaan taas pystyyn ja jatketaan matkaa”. Paavi lähetti myös terveisiä Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenille, joka ei päässyt matkalle mukaan. 

Puhe jatkui pohdinnalla kristittyjen ykseyden rukousviikon teemasta (Matt. 2:2), jonka keskiössä ovat idän tietäjät. Paavi totesi, että he löysivät päämääränsä, koska he etsivät. Meidänkin elämämme on yhteistä etsimistä Jumalan armon vetämänä, paavi totesi. Jumalan armon koskettamina emme voi pysyä paikallamme, vaan meidän on aina mentävä eteenpäin, myös ekumeenisella matkallamme, paavi Franciscus sanoi. 

Paavi katsoi jo tulevaisuuteen ja muistutti kahdesta horisontissa näkyvästä merkkivuodesta: vuonna 2025 tulee täyteen 1700 vuotta Nikean kirkolliskokouksesta ja vuonna 2030 tulee kuluneeksi 500 vuotta Augsburgin tunnustuksesta. ”Olemmeko silloin vielä täällä vai emmekö ole? En tiedä”, paavi sanoi ja jatkoi, että Augsburgin tunnustus pyrki säilyttämään ykseyden kristittyjen jakautumisen aikakaudella. Vaikka se ei lopulta onnistunut, niin merkkivuosi voi olla hedelmällinen hetki vahvistaa yhteyttämme.  

Suomalaisten vierailu ”kaunis ja rohkaiseva ekumeeninen merkki”  

Lopuksi paavi kiitti vielä piispa Keskitaloa alkuperäiskansoja koskevista unelmista, sillä vaikka paimenen on oltava konkreettinen, niin ”paimenelta, joka väsyy unelmoimaan, puuttuu jotain”. Franciscus toisti myös erään ortodoksiteologin ajatuksen siitä, että kristittyjen ykseys toteutuu eskatonissa eli maailmanlopussa – tärkeää on yhteinen vaellus kohti ykseyttä. On hyvä, että teologit keskustelevat, mutta on myös hyvä, että Jumalan kansa kulkee yhdessä: ”Toteuttakaamme ykseyttä rukouksella, rakkauden teoilla, yhteistyöllä.”  

Aivan viimeiseksi paavi totesi vielä, että delegaation pyhiinvaellus hänen luokseen ”on kaunis ja rohkaiseva ekumeeninen merkki”. ”Jatkakaamme yhdessä Jumalan etsintää rohkeasti ja konkreettisesti. Pitäkäämme katseemme kiinni Jeesuksessa (ks. Hepr. 12:2) ja pysykäämme lujina rukouksessa toinen toisemme puolesta.”