Benedictus XVI:n hengellinen testamentti

Emil Anton – Vatikaani

Hengellinen testamenttini

Kun nyt elämäni loppupuolella muistelen menneitä vuosikymmeniä, näen ennen kaikkea, kuinka paljon minulla on kiitoksen aihetta. Kiitän ennen kaikkea itse Jumalaa, kaiken hyvän antajaa, joka on antanut minulle elämän ja johdattanut minua monina hämmennyksen hetkinä. Hän on nostanut minut jälleen pystyyn aina kun olen alkanut horjua ja antanut minun nähdä aina uudestaan hänen kasvojensa valon. Jälkeenpäin näen ja ymmärrän, että myös matkan pimeät ja rankat vaiheet ovat olleet pelastustani varten ja että myös niissä hän on ohjannut minua hyvin.

Kiitän vanhempiani, jotka antoivat minulle elämän vaikeana aikana ja uhrasivat paljon valmistaakseen minulle upean kodin, joka loistaa edelleen elämässäni kuin kirkkaana valona joka päivä. Isäni selväpäinen usko opetti meitä sisaruksia uskomaan, ja se on pysynyt minulle vankkana tienviittana kaiken tieteellisen tietämykseni keskellä; äitini sydämellinen hurskaus ja suurenmoinen lempeys pysyvät minulle perintönä, josta en voisi olla kiitollisempi. Sisareni palveli minua epäitsekkäästi ja piti minusta kiltisti huolta vuosikymmeniä; veljeni raivasi minulle aina tietä kirkasnäköisellä arviointikyvyllään, voimakkaalla päättäväisyydellään ja tyynellä mielellään – ilman hänen jatkuvaa edellä- ja rinnallakulkemistaan en olisi voinut löytää oikeaa tietä.   

Kiitän Jumalaa sydämestäni niistä monista hyvistä ystävistä, miehistä ja naisista, joita hän on aina asettanut rinnalleni; kaikkien elämänvaiheitteni työtovereista; opettajista ja oppilaista, jotka hän antoi minulle. Uskon heidät kaikki kiitollisena hänen hyviin käsiinsä. Haluaisin myös kiittää Herraa kauniista kotimaastani Baijerin Esi-Alpeilla. Sen välityksellä sain kerta toisensa jälkeen ihailla Luojan itsensä kauneuden loistoa. Kiitän kotimaani ihmisiä siitä, että heidän keskuudessaan sain yhä uudestaan kokea uskon kauneuden. Rukoilen, että maamme pysyy uskon maana ja pyydän teitä, rakkaat baijerilaiset: Älkää antako kenenkään johdatella teitä pois uskosta. Lopuksi kiitän Jumalaa kaikesta siitä kauniista, mitä olen saanut kokea elämäni eri vaiheissa, erityisesti Roomassa ja Italiassa, josta on tullut minulle toinen kotimaa.

Kaikilta, joille olen tehnyt jollain tavalla vääryyttä, pyydän sydämestäni anteeksi.

Mitä aiemmin sanoin baijerilaisille, sanon nyt kaikille, joita palvelin kirkollisessa virassa: Pysykää vahvoina uskossa! Älkää antako hämmentää itseänne! Usein näyttää siltä, että tiede – yhtäältä luonnontieteet, toisaalta historiantutkimus (erityisesti Raamatun eksegetiikka) – olisi tuonut esiin kiistattomia katolisen uskon vastaisia näkökohtia. Olen pitkällä aikavälillä todistanut, kuinka luonnontieteet ovat muuttuneet ja kuinka näennäiset uskonvastaiset varmuudet ovat kadonneet ja osoittautuneet ainoastaan näennäisesti tieteeseen kuuluviksi filosofisiksi tulkinnoiksi, ei tieteeksi. Toisaalta dialogissa luonnontieteiden kanssa usko on oppinut ymmärtämään paremmin omien väittämiensä rajat ja siten myös oman erityislaatunsa. Olen seurannut 60 vuotta teologian ja erityisesti raamatuntutkimuksen kehitystä, ja olen nähnyt vankkumattomilta vaikuttavien teesien romahtavan ja osoittautuvan pelkiksi hypoteeseiksi, kun sukupolvet ovat vaihtuneet: liberaali sukupolvi (Harnack, Jülicher jne.), eksistentiaalinen sukupolvi (Bultmann jne.), marxilainen sukupolvi. Olen nähnyt ja näen, kuinka hypoteesien hämmennyksestä uskon järkevyys on noussut ja nousee esiin. Jeesus Kristus on totisesti tie, totuus ja elämä, ja kirkko on kaikkine vikoineen todella hänen ruumiinsa.

Lopuksi pyydän nöyrästi: Rukoilkaa puolestani, että Herra kaikista synneistäni ja riittämättömyyksistäni huolimatta päästäisi minut iäisiin asuinsijoihin. Päivästä toiseen rukoilen sydämestäni niiden puolesta, jotka on uskottu haltuuni.

Benedictus PP XVI.