SUOMI

Paavin yleisaudienssi: Ahneus on sydämen sairaus

Keskiviikkon yleisaudienssissa paavi Franciscus opetti, että ahneus on sydämen sairaus, joka koskee yhtä lailla rikkaita kuin köyhiä. Paavi opasti, että ahneuden ja rahanhimon syntiä vastaan voidaan taistella mietiskelemällä omaa kuolevaisuuttaan. Arkkuun ei oteta mukaan tämän maailman rikkauksia.

Juho Sankamo

Rahanhimo estää ihmistä olemasta antelias

Paavi Franciscus jatkoi keskiviikon yleisaudienssissaan opetussarjaansa paheista ja hyveistä. Tällä kertaa hän käsitteli ahneutta ja rahanhimoa. Paavi korosti, että rahanhimo estää ihmistä olemasta antelias. Hän myös totesi, että rahanhimo “ei ole sellainen synti, joka koskee ainoastaan ihmisiä, joilla on paljon varoja.” Paavi huomautti, että rahanhimolla ei useinkaan ole mitään tekemistä pankkitilin saldon kanssa. “Rahanhimo on sydämen sairaus, ei lompakon.”

Jopa köyhyydessä elävät erämaamunkit tunsivat ahneuden kiusauksen ja synnin. Ihmiselle saattaa muodostua kiintymys johonkin pieneen asiaa, ja tämä kiintymys ottaa pois hänen vapautensa. Hän on kuin pieni lapsi, joka pitää kaikin voimin kiinni lelustaan: “Tämä on minun, tämä on minun!”

Kuoleman mietiskely on vastamyrkkyä ahneudelle

Ahneuden syntiä vastaan munkit esittivät metodin, joka on raju, mutta tehokas: mietiskele kuolemaasi. Vaikka omaisuutta olisi kuinka paljon, sitä ei voi sulloa ruumisarkkuun. Kuoleman edessä rahanhimon mielettömyys tulee ilme, paavi opetti. Me emme ole tämän maailman herroja, paavi korosti, ja muistutti, että tämä rakastamamme maailma ei oikeastaan ole meidän omaisuuttamme, vaan me kuljemme tämän maailman halki muukalaisina ja pyhiinvaeltajina. (3. Moos. 25:23.)

Rahanhimo voi kertoa kuoleman pelosta

Omaisuudella ihminen pyrkii usein turvaamaan elämänsä, mutta todellisuudessa hän voi menettää tuon turvan hetkessä. Paavi muistutti Jeesuksen opetuksesta rikkaasta miehestä, joka ajatteli, että rikkaudet takaavat hänelle turvallisen elämän. Kuitenkin kuolema tuli yllättäen, ja silloin tuolta rikkaalta mieheltä vaadittiin takaisin hänen sielunsa.

Paavi huomautti, että roistot muistuttavat meitä tästä tosiasiasta: omaisuus on katoavaa.

Omaisuus voi saada meistä vallan

Paavi Franciscus opetti, että me ajattelemme usein, että omaisuutemme on meidän vallassamme, vaikka se saattaakin olla niin, että me olemme omaisuutemme vallassa. “Jotkut rikkaat ihmiset eivät enää ole vapaita, heillä ei ole enää aikaa levätä. Heidän pitää vilkuilla olkansa yli, koska varallisuutta pitää myös valvoa.” Suuret omaisuudet on kerätty kokoon vuosien saatossa ja kovalla työllä, mutta se voidaan menettää yhdessä hetkessä.

Paavi Franciscus muistutti, että Jumala ei ole köyhä, Hän on kaikkeuden Herra. Tästä huolimatta Paavali kirjoittaa meille näin: “Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.” (2. Kor. 8:9.)

Olkaamme anteliaita kaikkia kohtaan

Puheensa lopulla paavi Franciscus korosti, että meidän kaikkien on lopulta annettava ruumiimme ja sielumme Herralle. “Meidän on jätettävä kaikki.” Paavi toisti, että meidän tulee olla anteliaita kaikkia kohtaan, ja anteliaita niitä kohtaan, jotka tarvitsevat meitä eniten.