Paavi Franciscus: Laiskuuden pahetta vastaan taistellaan nöyrällä uskolla

Juho Sankamo

Kuoleman himo ja tylsistyminen kaikkeen

Laiskuuden pahe, kreikaksi acedia, tarkoittaa kirjaimellisesti “huolenpidon puutetta”. Paavi huomautti, että tämä pahe saa uhrinsa himoitsemaan kuolemaa: “he tuntevat vastenmielisyyttä kaikkea kohtaan; suhteesta Jumalaan tulee heille tylsää; jopa pyhimmät teot, jotka aiemmin lämmittivät heidän sydäntään, näyttäytyvät heille täysin merkityksettöminä.” 

Paavi Franciscus opetti, että välinpitämättömyyden paheeseen liittyy usein tylsistyminen, väsyminen kaikkeen, ja se, että ihminen kyllästyy Jumalan huolelliseen palvelemiseen. Nykyihmiset, näin paavi totesi, mieltävät tuollaisen kyllästymisen ja välinpitämättömyyden helposti depressioon, masennukseen. Ne, jotka ovat laiskuuden paheen vallassa, kokevat usein, että “elämä menettää merkityksensä, rukouksesta tulee tylsää, ja jokainen taistelu on turha.” 

Paavi Franciscus huomautti, että kaiken mielenkiintonsa menettänyt ihminen luovuttaa taistelun, ja hän antautuu häiriötekijöiden ja ajattelemattomuuden vietäväksi. Hän haluaisi olla “täysin tunnoton, tyhjentää täysin mielensä… Se on vähän niin kuin kuolisi ennakolta, ja se on kamalaa.” 

Uskon kärsivällisyys kohtaa Jumalan “tässä ja nyt”

Laiskuuden paheessa vellova ihminen haluaisi olla jossain muualla. Hän haluaa paeta todellisuutta. Paavi opasti, että meidän tulee kuitenkin rohkeasti pysyä paikoillamme ja kohdata Jumalan läsnäolo “tässä ja nyt”.

Paavi muistutti, että munkkien mielestä kammio oli elämän paras opettaja, sillä munkin kammio “on se paikka, joka konkreettisesti ja päivittäin puhuu sinulle sinun rakkauskertomuksestasi Herran kanssa.” “Laiskuuden demoni”, paavi Franciscus painotti, “haluaa erityisesti tuhota tuon yksinkertaisen ilon, joka on tässä ja nyt, tämän kiitollisen todellisuuden ihmettelyn; se haluaa sinun uskovan, että kaikki on turhaa, että millään ei ole merkitystä, että ei ole syytä huolehtia mistään tai kenestäkään.” 

Paavi korosti, että laiskuuden pahetta vastaan taistellaan “uskon kärsivällisyydellä”. Paavi muistutti, että välinpitämättömyyden kiusaus on vaivannut myös monia pyhimyksiä. He opettavat, että meidän tulee laiskuuden ja välinpitämättömyyden pimeydessä, kiusausten keskellä, uskoa kärsivällisesti ja nöyrästi. Voimme edetä pienin askelin ja nojautua Jeesukseen, joka ei koskaan hylkää meitä kiusaukseen, näin paavi opetti.  

Usko ei menetä merkitystään laiskuuden kiusausten keskellä

“Usko, jota piinaa laiskuuden koettelemukset, ei menetä arvoaan”, sanoi paavi Franciscus. Nöyrä usko on todellista ja todella inhimillistä uskoa, joka kestää kaikista vaikeuksista huolimatta. Paavi korosti, että usko säilyy sydämessä, niin kuin tuhkan alla on hiillos. Paavi neuvoi, että jos joku meistä lankeaa laiskuuden syntiin, hänen tulisi katsoa sydämeensä, uskoaan, ja puhaltaa uskon hiillos tuleen.