Paavi Franciscus pappiskonferenssissa: pappien tulee osata leikkiä

Juho Sankamo

Pappiskoulutus muutosten keskellä

Puheensa alussa paavi totesi, että konferenssissa on erittäin tärkeä keskustella pappiskoulutuksen käytännöistä, koska me elämme suurten muutosten keskellä. Paavi kehotti pappeja menemään eteenpäin ja laskemaan uudelleen ja uudelleen, Herran käskystä, verkot veteen (Luuk. 5:4-5; Joh. 21:6). Paavi korosti, että meidän ei pidä tuntea kaikkia vastauksia etukäteen, vaan me voimme luottaa siihen, että löydämme oikeat vastaukset, kun jatkamme matkaamme eteenpäin.

Paavi kehotti pappeja kuuntelemaan toinen toisiaan ja innostumaan apostoli Paavalin rohkaisusta Timoteukselle: “Siksi muistutan sinua, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan”. (2. Tim. 1:6.) Paavi innosti pappeja elvyttämään tuon lahjan, löytämään uudelleen tuon voitelun, sytyttämään uudelleen tuon liekin, “niin ettei sinun apostolisen palveluksesi kiivaus heikkene”.

Kolme polkua pappiskoulutuksen prosessissa

Paavi Franciscus nosti esiin kolme polkua, jotka hän näkee tärkeinä pappiskoulutuksen prosessissa. Nämä kolme polkua ovat evankeliumin ilo, ymmärrys siitä, että pappi on jäsen Jumalan kansan joukossa, ja palvelus elämää synnyttävänä piirteenä.

Evankeliumin ilo - olemme aina opetuslapsia

“Kristillisen elämän sydämessä on lahja ystävyydestä Herran kanssa.” Paavi huomautti, että tämä ystävyys vapauttaa meidät kammottavasta individualismista, joka uhkaa viedä elämästä merkityksen, toivon ja rakkauden. Evankeliumin ilo on, näin paavi julisti, juuri sitä, että “Jumala rakastaa meitä hellällä ja armeliaalla rakkaudella”. Kun koemme tämän, meistä voi tulla ilosanoman todistajia. Paavi Franciscus muistutti pyhän Paulus VI:n sanoista, “meidän täytyy olla todistajia ennen kuin olemme opettajia”. (Evangelii Nuntiandi, 41.)

Meidän täytyy todistaa Jumalan rakkaudesta, se on “ainut asia, jolla todella on merkitystä”, paavi Franciscus totesi. “Kun joku ei ole kykenevä olemaan todistaja, se on todella surullista.”

Paavi muistutti siitä, mitä myös Ratio Fundamentalis korostaa: vain jos olemme ja pysymme opetuslapsina, meistä voi tulla Herran palvelijoita ja hänen Valtakuntansa lähettejä. Me voimme jakaa evankeliumin iloa, jos olemme ensin ottaneet sen itse vastaan.

Älkää olko “maallisia” pappeja vaan inhimillisiä pappeja

Paavi Franciscus varoitti pappeja tulemasta “maallisiksi” papeiksi. “Kun maallisuus tulee sisään papin sydämeen, se tuhoaa kaiken.” Paavi korosti, että pappien tulee olla inhimillisiä, ja tämä inhimillisyys tulee esiin siinä, kuinka pappi pystyy tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Paavi kertoi erään vanhan papin sanoneen hänelle näin: “kun pappi ei ole kykenevä leikkimään lasten kanssa, hän on hävinnyt”.

Paavi jatkoi: “Tarvitsemme pappeja, jotka ovat täysiä ihmisiä, jotka osaavat leikkiä lasten kanssa ja katsoa vanhusten perään, jotka ovat kykeneviä terveisiin ihmissuhteisiin ja kypsiä kohtaamaan haasteita palvelustehtävässään.” Tuollaiset papit pystyvät välittämään Jumalan kansalle Evankeliumin lohdutuksen juuri heidän inhimillisyytensä kautta, jonka Jeesuksen Henki muuttaa.

Paavi korosti: “Älkäämme koskaan unohtako evankeliumin inhimillistävää voimaa! Vastavuoroisesti, katkera pappi, pappi, jolla on katkeruutta sydämessään, hän on ‘vanha poikamies’.”

Pappi on täysi jäsen Jumalan papillisessa kansassa

Toisena päähuomiona paavi muistutti, että pappien tulee ymmärtää olevansa jäseniä Jumalan kansan joukossa. “Me voimme toteuttaa papillista palvelustamme hyvin ainoastaan silloin, kun olemme täysiä jäseniä papillisessa kansassa, josta me itsekin olemme tulleet.” Paavi korosti, että yhteys Jumalan kansaan on todella tärkeää papille ja hänen palvelustyölleen.

Paavi Franciscus huomautti, että pappien on tärkeää olla vuoropuhelussa ja yhteydessä eri elämäntilanteissa, kutsumuksissa ja tehtävissä olevien ihmisten kanssa. Kristillinen elämä on yhdessä kulkemista ja opimme jatkuvasti toinen toisiltamme. Paavi kutsui tätä synodaaliseksi “tyyliksi”, joka papin kannattaa omaksua. Papin on tärkeää olla jatkuvassa yhteydessä myös piispojen ja pappien kanssa. Puhuessaan kristittyjen yhteyden merkityksestä paavi muistutti Paavalin ohjeesta Timoteukselle: “Muista äitiäsi ja isoäitiäsi.”

“Muista juuresi, sinun historiasi, sinun perhehistoriasi, sinun kansasi historia. Pappi ei synny spontaanisti: hän on joko syntynyt Jumalan kansasta tai hän on aristokraatti, josta tulee lopulta neuroottinen.”

Papin palveluksen tulee synnyttää Jumalan elämää

Paavi huomautti, että “palvelu on Kristuksen palvelijoiden tunnusmerkki.” Jeesus osoitti tämän koko elämällään. Hän palveli ja antoi itsensä muiden puolesta. “Kun me asetamme itsemme toisten palvelukseen, kun meistä tulee isiä ja äitejä heille, jotka on uskottu meidän haltuumme, silloin synnytämme Jumalan elämää”, paavi opetti.

Antakaa aina anteeksi

Puheensa lopussa paavi Franciscus painotti, että pappien ei koskaan tule väsyä olemaan armollisia. “Antakaa aina anteeksi. Kun ihmiset tulevat rippituoliin, he tulevat pyytämään anteeksiantoa, eivät kuulemaan teologian luentoa.”