Paavi Franciscus tuhkakeskiviikkona: Olemme Jumalan rakastamaa tuhkaa

Juho Sankamo

Omaan huoneeseen, omaan sydämeen palaamista

Paavi Franciscus viittasi Jeesuksen opetukseen, jonka mukaan meidän tulee antaa almuja, rukoilla ja paastota salassa, sillä teidän Isänne näkee myös sen, mikä on salassa. (Matt. 6:4.) Paaston aikana meidän tulee palata salaiseen, sisäiseen huoneeseen, ja siellä olla yhteydessä sydämeemme, todelliseen itseemme.

Paavi totesi näin: “Paluu sydämeen tarkoittaa paluuta todelliseen itseemme, ja sitä, että esittelemme sen juuri sellaisena kuin se on, alastomana ja puolustuskyvyttömänä, Jumalan kasvojen edessä.” Paavi huomautti, että “elämä ei ole näytelmä”, vaan paaston aikana meitä kutsutaan riisumaan naamiomme, poistamaan meikkimme, joilla yritämme näyttäytyä parempina kuin oikeasti olemme.

Me olemme tuhkaa, jonka Herra kerää talteen

Paavi opetti, että tuhka, jolla meidät merkitään, muistuttaa elämämme todellisuudesta: “me olemme tuhkaa ja elämämme on kuin ohimenevä henkäys.” (Ps. 39:6; 144:4.) Paavi kuitenkin korosti, että Herramme - ja ainoastaan hän - ei anna tuon tuhkan hävitä; “hän kokoaa sen, hän muokkaa tuon tomun, jota me olemme, niin että se ei häviä elämän tuuliin eikä uppoa kuoleman kuiluun”.

Paavin huomautti, että tuhkaristi osoittaa, että haluamme katsoa sisimpäämme. Kun uskallamme riisua kilven ja naamion sisimpämme edestä, tulemme löytämään Jumalan, joka rakastaa meitä.

“Me olemme tuhkaa, johon Jumalan on puhaltanut henkäyksensä, me olemme tomua, jonka hän on muokannut omin käsin (1. Moos. 2:7; Ps. 119:73), me olemme tomua, josta tulemme nousemaan ikuiseen elämään…” Paavi huomautti, että tuossa tomussa, jota me olemme, palaa Jumalan rakkaus. Paavi opetti, että meidät on kutsuttu rakastamaan toisia ihmisiä, ihmisiä, jotka ovat tuhkaa. “Me olemme tuhkaa, jota Jumala rakastaa”, ja meidän tulee levittää rakkautta muiden tuhkien päälle kaikissa arkisissa elämäntilanteissa ja eri tavoin.

Mene omaan huoneeseesi  

Paavi Franciscus opetti, että meidän tulee nyt paaston aikana mennä “omaan huoneeseemme”, jolla hän tarkoitti omaan sisimpäänsä ja sydämeensä menemistä. Siellä, oman huoneemme rauhassa, julkisuuden valokeilan ulkopuolella, voimme hiljentyä Jumalan edessä. Paavi lainasi pyhän Anselm Canterburylaisen sanoja: “Mene sisälle mielesi sisäiseen kammioon. Sulje ulos kaikki paitsi Jumala, ja kaikki, mikä auttaa sinua etsimään häntä. Ja kun olet sulkenut oven, etsi häntä. Puhu nyt Jumalalle ja sano hänelle koko sydämelläsi: Minä etsin kasvojasi, sinun kasvojasi, Oi Herrani, minä kaipaan.” (Proslogion, 1.)

Kun janoamme nähdyksi tulemista ja julkisuutta, menetämme, näin paavi opetti, helposti tuon sisäisen kammiomme. Paavi huomautti, että kaikkia sisäisiä tunteita ja asioita ei pidä tuoda julkisuuteen, vaan niitä tulee tutkia sisäisessä kammiossa. “Astukaamme sisäiseen kammioomme. Siellä Herra asuu, siellä meidän haurautemme hyväksytään, ja meitä rakastetaan ehdoitta.”

Jumala rakastaa sinua

Paavi Franciscus toivoi, että nyt paaston aikana voisimme uudelleen löytää adoraation ja ylistyksen. “Palatkaamme ylistykseen.” Paavi opetti, että Jumala haluaa sanoa meille jokaiselle: “minä rakastan sinua”.

“Ymmärtäkäämme, mitä me olemme: tomua, jota Jumala rakastaa, kutsuttu olemaan tuhkaa, joka on rakastunut Jumalaan. Kiitos hänelle, me tulemme syntymään uudesti synnin tuhkasta uuteen elämään Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä.”