Paavin Angelus: sisäisessä autiomaassamme kohtaamme enkeleitä ja petoja
Juho Sankamo
Villieläimet ja enkelit Jeesuksen ja meidän seuralaisina
Paavi Franciscus käsitteli Angelus-puheessaan päivän evankeliumia (Mark. 1:12-15), jossa kerrotaan Jeesuksen olleen 40 päivää autiomaassa Saatanan kiusattavana. Evankeliumissa lukee, että Jeesus “eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta”. Paavi opetti, että sisäisessä autiomaassamme mekin kohtaamme villieläimiä ja enkeleitä. “Symbolisessa mielessä he ovat meidänkin seuralaisiamme: tosiaan, kun me astumme sisäiseen autiomaahan, voimme kohdata siellä villipetoja ja enkeleitä.”
Paavi opetti, että hengellisessä elämässä voimme nähdä nuo villieläimet “sekavina intohimoina, jotka jakavat sydämen yrittäen ottaa sen hallintaansa”.
Omaisuuden ahneus, nautinnon turhuus ja kuuluisuuden himo
Paavi Franciscus opetti, että voimme nimetä nuo sielun “villipedot”. Paavi yhdisti nuo pedot paheisiin ja nimesi omaisuuden ahneuden, nautinnon turhuuden ja kuuluisuuden himon. Nämä pedot ovat villejä, ja meidän pitää kesyttää ne ja taistella niitä vastaan. Muuten “ne ahmivat meidän vapautemme”. Juuri sisäisessä autiomaassamme me voimme käsitellä näitä villipetoja ja laittaa ne järjestykseen.
Enkelit tulevat palvelemaan meitä
Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia, jotka tulevat tekemään meille hyvää, paavi huomautti. Hän myös opetti, että enkelien tunnuspiirteenä on “palveleminen” (Mark. 1:13). Enkelit palvelevat meitä, kun taas villipedot pyrkivät hallitsemaan. Paavi korosti, että harhautuneet intohimot ovatkin juuri sellaisia, että ne pyrkivät saamaan ihmisen valtaansa. Ne ovat kiusauksia, jotka repivät meitä rikki. Enkelit herättävät meissä hyviä ajatuksia ja tunteita, jotka ovat Pyhän Hengen ehdottamia, paavi opetti.
Enkelit johdattavat meitä harmoniaan ja sydämen eheyteen, ne tuovat sydämeemme Kristuksen maun, “taivaan aromin”. Paavi opetti, että tarttuaksemme “Jumalan inspiraatioon meidän täytyy astua hiljaisuuteen ja rukoukseen. Juuri paastonaikana meidän tulee tehdä näin.”
Puheensa lopussa paavi Franciscus kehotti kuulijoitaan kysymään itseltään: mitkä ovat ne villit intohimot, jotka kuohuttavat sydäntäni? Antaakseni Jumalan Sanan puhua minulle, aionko astua sisäiseen autiomaahan, haluanko omistaa päivässäni tilaa tämän tekemiseen?
Paavi pyysi meille, jotka kuljemme paastonajan vaelluksella, Pyhän Neitsyen apua.
