Paavi Franciscus: hyveelliset ihmiset ovat kuuliaisia kutsumukselleen

Juho Sankamo

Virtus - hyveellinen ihminen on voimakas ja rohkea

Vaikka ihmissydän voi sortua pahoihin intohimoihin, niin ihminen on kuitenkin luotu hyvyyttä varten. Tuo hyvyys voi todella tyydyttää ja täyttää ihmisen kutsumuksen. Kun ihminen tekee hyveellisiä tekoja, hänelle muodostuu tietynlainen hyveellinen mielenlaatu, joka on pysyvä. Näin paavi Franciscus opetti ja totesi, että hyveet muodostavat klassisen luvun moraalifilosofiassa.

Paavi Franciscus muistutti, että roomalaiset filosofit kutsuivat hyveitä sanalla virtus. “Latinalainen termi korostaa ennen kaikkea, että hyveellinen ihminen on voimakas, rohkea, kykenevä itsekuriin ja askeesiin; niinpä, hyveiden harjoittaminen on pitkän itämisen hedelmä, ja se vaatii uurastusta ja jopa kärsimystä.”

Paavi kiteytti, että “hyveellinen ihminen ei väänny vääristymien mukaan, vaan hän pysyy uskollisena omalle kutsumukselleen toteuttaen täysin itseään.”

Paavi Franciscus huomautti, että pyhimykset eivät ole historiassa jokin pieni ja rajattu “sankarien piiri”, “ihmiskunnan poikkeustapauksia”, jotka elävät meidän lajimme rajojen yläpuolella. Paavi korosti, että pyhimykset ja hyveelliset ihmiset ovat ihmisiä, jotka ovat “tulleet täydellisesti omiksi itsekseen, jotka täyttävät jokaisen miehen ja naisen todellisen kutsumuksen.” Maailma olisi totisesti hieno paikka, jos ihmiset eläisivät hyveiden mukaan, jos ihmiset eläisivät yleisesti oikeuden, kunnioituksen, keskinäisen hyväntahtoisuuden, avaramielisyyden ja toivon leimaavaa elämää.

Tämän vääristyneen maailman keskellä, paavi huomautti, meidän tulee muistaa, että meidät on muotoiltu Jumalan kuvan kaltaisuuteen.

“Hyve on pysyvä ja luja valmius tehdä hyvää”

Katolisessa katekismuksessa todetaan, että “hyve on pysyvä ja ja luja valmius tehdä hyvää”. (no. 1803.) Paavi totesikin, että hyve ei ole jokin improvisaatio tai sattumanvarainen hyvyys, joka putoaa yllättäen taivaalta. Paavi huomautti, että hyveet, virtus, on hyvyyttä, joka nousee ihmisen hitaan kypsymisen kautta, niin että siitä tulee “sisäinen luonteenlaatu”. Hyveellinen ihminen valitsee tavanomaisesti hyvän. Hyveellisyys vahvistaa meissä taipumusta valita oikein.

Hyveiden omaksuminen on armoa

Paavi Franciscus kysyi, kuinka me voimme saada hyveitä. Hän totesi, että meidän tulee ensinnäkin saada avuksemme Jumalan armo. Meissä kastetuissa, paavi muistutti, toimii Pyhä Henki. Hän ohjaa meitä hyveelliseen elämään. Paavi korosti, että armo ylittää aina meidän moraalisen omistautumisemme. Monet pyhät kamppailivat heikkouksiensa kanssa kyynelsilmin, huomatakseen, että että he eivät kykene voittamaan joitakin heikkouksiaan. “Mutta he kokivat, että Jumala täytti sen hyvän työn, jonka he olivat vasta luonnostelleet.”

Hyveet kasvavat ja niitä voi viljellä

Opetuksensa lopussa paavi muistutti, että “hyveet kasvavat ja niitä voi viljellä”. Paavi kehotti meitä pyytämään Pyhältä Hengeltä viisauden lahjaa. Avaramielisyys ja viisaus ovat lahjoja, joiden avulla me voimme oppia virheistämme ja ohjata elämäämme hyvin. Tarvitsemme myös hyvää tahtoa, paavi totesi. Paavi kehotti meitä kaikkia aloittamaan matkamme hyveiden halki. Se ei ole helppoa, mutta hyveet ovat ratkaisevassa osassa saavuttaaksemme onnellisuuden.