Paavin viesti papeille: itkeminen puhdistaa särkyneen sydämen

Juho Sankamo

Katkerat kyyneleet muuttivat Pietarin elämän

Messussa paavi Franciscus muistutti, kuinka Pietari oli kolme kertaa kieltänyt tuntemasta Jeesuksen. Sitten Jeesus oli katsonut häneen - heidän katseenvaihtonsa myötä Pietari alkoi itkeä katkerasti. (Luuk. 22:61-62.) “Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä, jotka kumpusivat haavoittuneesta sydämestä, ja jotka vapauttivat hänet hänen vääristä käsityksistään ja itseriittoisuudestaan. Nuo katkerat kyyneleet muuttivat hänen elämänsä.”

Paavi huomautti, että kun Pietari oli todennut, ettei hän tunne Jeesusta, Pietari oli täysin oikeassa. Hän alkoi vasta tuntea, kuka Jeesus todella on, sen jälkeen kun hän oli tuona pimeänä hetkenä kieltänyt Jeesuksen. Sen myötä hän itki häpeän ja kääntymyksen kyyneliä.

Sydämen pisto Jeesuksen katseen ja sanojen kautta

Paavi Franciscus nosti esiin vanhan ja tärkeän hengellisen käsitteen, sydämen piston eli kompunktion. Sydämen pisto on kivulias ja se saa aikaan katumuksen kyyneliä. Paavi korosti, että Jeesuksen katse ja sanat pistivät suoraan Pietarin sydämeen. Sydämen pisto mainitaan myös helluntaikertomuksessa, kun Pietari julistaa evankeliumia Jerusalemiin kokoontuneille juutalaisille. Monet kuulijoista uskoivat, että ristiinnaulittu Jeesus on Messias, ja silloin he tunsivat piston sydämessään. (Ap. t. 2:37.)

Paavi korosti, että katumuksen kyyneleet ovat heti kasteen jälkeen pyhintä vettä. Paavi toivoi, että papit paljastaisivat itsensä, riisuisivat maskinsa, niin että Jeesuksen katse voisi tavoittaa heidät. Ja silloin he voisivat vuodattaa noita arvokkaita katumuksen kyyneliä sekä kohdata Herran armon.

Itku itsensä puolesta tarkoittaa sitä, että ihminen todella katuu syntejään, joilla hän on loukannut Jumalaa. Silloin ihminen ymmärtää, että hän on aina mittaamattomasti velkaa Jumalalle. Hän on kääntänyt selkänsä Herralle, joka antoi henkensä meidän puolestamme. Tuolloin ihminen suuntaa katseensa ristiinnaulittuun Herraan ja saa tuntea hänen rakkautensa, joka aina antaa anteeksi ja nostaa ylös. Paavi saarnasi, että tuollaiset katumuksen kyyneleet puhdistavat sydämen.

Sydämen särkyminen on kovasydämisyyden vastalääke

Paavi Franciscus muistutti saarnassaan, että Jeesus varoitti usein kovasydämisyydestä. (Mark. 3:5; 10:5.) Katuvan sydämen särkyminen on vastalääke kovasydämisyydelle. Paavi huomautti, että ilman katumusta ja surua sydän muuttuu kovaksi. Lopulta sydän muuttuu kiveksi - paavi kuitenkin huomautti, että katumuksen kyyneleet voivat ihmeen avulla pehmentää jopa kivisen sydämen.

Monet pyhimykset puhuivat sydämen pistosta

Monet pyhimykset ovat puhuneet sydämen piston ja katumuksen kyyneleiden tärkeydestä. Pyhä Benedictus sanoi, että meidän tulee päivittäisessä rukouksessa tunnustaa vanhat syntimme Jumalalle. Hän kuulee meitä, kun puhtain ja lävistetyin sydämin rukoilemme häntä. Paavi muistutti pyhästä Krysostomoksesta, joka sanoi, että yksikin kyynel voi hävittää suuren määrän syntejä. Pyhä Iisak Niniveläinen sanoi, että “hän, joka unohtaa omien syntiensä suuruuden, unohtaa omalta osaltaan Jumalan armon suuruuden.”

Viitattuaan näihin pyhimyksiin paavi Franciscus totesi, että “kaikki sisäinen uudistuminen syntyy meidän inhimillisen kurjuutemme ja Jumalan armon kohtaamisesta.”

Itkeminen kuuluu lapsille, Jumalan lapsille

Paavi kyseli papeilta, millaista osaa kompunktio ja kyyneleet näyttelevät heidän omantunnon tutkiskeluissaan. Luonnollisesti ihminen itkee vähemmän, kun hän vanhenee. Mutta, paavi huomautti, me olemme Jumalan lapsia - ja lapsina meidän tulee itkeä.

Paavi saarnasi, että pappi, jolla on särkynyt sydän, on solidaarinen muita kohtaan. Hän itkee syntisten puolesta. Hän on tiukka itseään kohtaan, mutta armollinen muita kohtaan. Hän rukoilee muiden syntisten puolesta. Hän elää katumuksessa toisten pelastuksen puolesta. Paavi huudahti: “Rakkaat veljet, tämä ei ole runoutta, tämä on pappeutta!”

Palatkaamme Kristuksen palvontaan

Paavi Franciscus innosti pappeja keskittymään rukoukseen. Hän kehotti heitä osallistumaan ahkerasti adoraatioon, Kristuksen palvontaan. Me voimme pohtia omaa syntisyyttämme ja avata sydämemme Kristuksen parantavan katseen voimalle.

Saarnansa lopussa paavi vetosi pappeihin, jotka päivittäin viettävät messua, ja jotka tuntevat usein pettäneensä hänet, joka on rakastanut meitä niin paljon, että hän on tehnyt meistä oman läsnäolonsa työvälineitä. Paavi rohkaisi heitä muistamaan, että Jeesus on tullut “parantamaan ne, joiden sydän on murtunut” (Jes. 61:1). Murtunein sydämin, kohdaten Jeesuksen katseen, kyyneleet silmissä, papit saavat toteuttaa ihmeellistä kutsumustaan, ja tuoda ihmisten ulottuville Jumalan armon ihmeen. “Antakaa aina anteeksi. Olkaa armollisia. Tuokaa Jumalan armo meidän veljillemme ja siskoillemme tämän päivän maailmassa.” Paavi Franciscus päätti saarnansa kiittäen pappeja heidän palveluksestaan.