Paavi yleisaudienssissa: itsehillintä johtaa meitä onnelisuuteen

Juho Sankamo

Paavi Franciscus jatkoi keskiviikon yleisaudiensissaan opetussarjaansa paheista ja hyveistä. Tällä kertaa paavi puhui itsehillinnästä, joka on yksi neljästä kardinaalihyveestä. Jo muinaiset kreikkalaiset, kuten Aristoteles, korostivat itsehillinnän merkitystä. Paavi muistutti, että Aristoteles kysyi, miksi niin moni etsii onnellisuutta, mutta niin harvat löytävät sen. Aristoteles korosti, että onnellisuuden saavuttamisessa itsehillinnällä on tärkeä asema.

Kun ihmisellä on itsehillintää, hän hallitsee itsensä. Paavi opetti, että sellainen ihminen osaa pitää “kapinoivat himonsa” hallinnassa. Paavi lainasi Katolisen kirkon katekismusta:

“Kohtuullisuus, maltillisuus (temperantia) on moraalinen hyve, joka hillitsee nautinnonhalua ja luo tasapainoa luomakunnan hyvyyksien käyttöön. Se varmistaa sen, että tahto hallitsee viettejä, ja se säilyttää halujen toteuttamisen kunniallisuuden rajoissa. Itsensä hillitsevä ihminen ohjaa aistiensa halut hyvää kohti ja säilyttää terveen arvostelukyvyn.” (KKK 1809.)

Luotettavalla ihmisellä on malttia

Paavi Franciscus opetti, että jos ihmisellä ei ole malttia eikä kärsivällisyyttä, hän on aina epäluotettava. Sellainen ihminen puhuu, mitä sylki suuhun tuo, eikä hän ajattele, mitä hän sanoo. Paavi korosti, että meidän tulee ajatella, mitä sanoa, eikä oitis sanoa kaikille, mitä ajattelemme.

Erityisesti perhe-elämässä kannattaa olla tarkka sanojen kanssa. Usein voi olla viisainta vaieta. Paavi opetti, että ihminen, jolla on itsehillintää, osaa tarvittaessa antaa kritiikkiä, mutta hän on myös empaattinen ja ymmärtäväinen.

Ihminen, jolla on itsehillintää, ei ole tylsä, vaan päinvastoin, hän on ihminen, joka osaa nauttia elämän hyvistä puolista: “siitä, että syödään yhdessä, ystävien rakkaudesta, viisaiden ihmisten luottamuksesta, luomakunnan kauneuden ihmettelystä.”

Puheensa lopussa paavi johdatti kuulijansa rukoilemaan Jumalalta tuollaista kypsyyttä, itsehillinnän lahjaa.