Paavin Urbi et Orbi: Ainoastaan Jumala voi avata elämän tien kuoleman keskelle

Juho Sankamo

Urbi et Orbi -puheessaan paavi viittasi naisiin, jotka aamuvarhain saapuivat haudalle pohtien, kuka voisi vierittää suuren kiven pois haudan suulta. (Mark. 16:3.) Paavi huomautti, että “myös tänään suuria ja painavia kiviä on ihmiskunnan toivon esteenä: sodan kivi, humanitaaristen kriisien kivi, ihmisoikeusloukkausten kivi, ihmiskaupan kivi ja muitakin kiviä on.” Pääsiäisaamuna naiset löysivät haudan, jonka suulta kivi oli vieritetty pois. Ja hauta oli tyhjä.

Paavi julisti, että tuon tyhjän haudan kautta kulkee uusi tie. Se on tie, jonka ainoastaan Jumala pystyi aukaisemaan. Kyseessä on “elämän tien kuoleman keskelle, rauhan tien sodan keskelle, sovinnon tien vihan keskelle, veljeyden tien vihollisuuden keskelle.”

“Veljet ja siskot, Jeesus Kristus on ylösnoussut! Vain hänellä on voima vierittää pois kivet, jotka ovat elämän polun tiellä.” Paavi korosti, että ainoastaan Jeesus, joka on elämän Tie, voi johdattaa meidät rauhaan, sovintoon ja veljeyteen. Ainoastaan hän ottaa pois maailman synnin ja antaa meille meidän syntimme anteeksi. Ainoastaan syntien anteeksiannon kautta nuo mahdottomat kivet voidaan vierittää pois, saarnasi paavi Franciscus.

“Yksin Jeesus avaa meidän eteemme elämän ovet, nuo ovet, jotka me jatkuvasti suljemme sodilla, jotka leviävät ympäri maailman.”

Kansat sotien keskellä

Paavi Franciscus muisti erityisesti sodan uhreja Israelissa ja Palestiinassa sekä Ukrainassa. Hän toivoi, että kansainvälisten lakien periaatteita kunnioittaen toteutuisi kaikkien vankien vaihto Venäjän ja Ukrainan välillä. Paavi vetosi, että humanitaariset avustuskuljetukset saisivat tulla Gazaan. Paavi vetosi myös, että 7. lokakuuta otetut panttivangit vapautettaisiin, ja että Gazan kaistalle saataisiin välittömästi tulitauko.

Paavi korosti, että sota on aina tappio ja järjetöntä. Paavi toivoi, että sodan tuulet eivät saa voimistua Euroopassa ja Välimeren alueella. “Rauhaa ei koskaan saada aikaan sotien, vaan ojennetuin käsin ja avoimin sydämin.”

Paavi muisti myös Syyriaa, joka on jo 13 vuoden ajan kärsinyt pitkästä ja kuluttavasta sodasta, joka on tuonut kuolemaa, katoamisia, köyhyyttä ja tuhoa. Paavi vetosi, että emme saa unohtaa Libanonia, joka on kärsinyt taloudellisen ja sosiaalisen kriisin keskellä. Paavi toivoi, että “rakastettu Libanon” voisi toimia kutsumuksensa mukaisesti “kohtaamisen, rinnakkaiselon ja pluralismin” maana.

Paavi nosti esiin myös Länsi-Balkanin, joka on ottanut merkittäviä askelia kohti Eurooppaa. Paavi rohkaisi jatkamaan Armenian ja Azerbaizanin välisiä rauhanneuvotteluja.

Terrorismi, luonnonkatastrofit ja poliittinen vastuu

Tämän vuoden Urbi et Orbi -puheessaan paavi muisti myös terrorismin uhreja sekä Haitin kansaa, joka kärsii väkivallasta ja tuhosta. Paavi muisti myös Rohingya-kansaa, joka elää raskaan humanitäärisen kriisin keskellä. Paavi otti esille myös Sudanin, Kongon, Mosambikin ja koko Sahelin alueen Afrikan sarvessa.

Paavi muisti myös siirtolaisia ja pakolaisia, ja heitä, jotka elävät vaikean taloudellisen vaiheen keskellä. Puheensa lopussa paavi Franciscus muistutti elämän arvosta: “Tänä päivänä, kun me juhlimme elämää, joka annettiin meille Pojan ylösnousemuksessa, muistakaamme Jumalan rajatonta rakkautta meitä kaikkia kohtaan. Rakkautta, joka ylittää kaikki rajoitukset ja heikkoudet. Ja silti, kuinka paljon tätä arvokasta elämän lahjaa halveksutaan! Kuinka moni lapsi ei saa edes syntyä?” 

Paavi vetosi, että nyt, kun Kristus on “vapauttanut meidät kuoleman orjuudesta”, poliittisten vastuunkantajien tulee taistella ihmiskauppaa ja ryöstöä vastaan.