Paavi: Ainoastaan elämä Jumalassa mahdollistaa todellisen rakkauden

Juho Sankamo

Keskiviikon yleisaudienssissa paavi Franciscus jatkoi opetussarjaansa hyveistä ja paheista. Aiemmin hän on käsitellyt teologiset hyveet, uskon ja toivon, ja tällä kertaa hän opetti rakkaudesta. Paavi lainasi apostoli Paavalin kuuluisaa rakkauden ylistystä, jonka hän kirjoitti Korintin seurakunnalle: “Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13.)

Korintin seurakunta ei todellakaan ollut täydellinen rakkaudessa

Paavi Franciscus huomautti, että Korintin seurakuntalaiset eivät todellakaan olleet täydellisiä veljellisessä rakkaudessa. Heillä oli keskenään riitoja, heillä oli ylpeyttä, ja jopa “Herran aterialla” he alistivat toisiaan. (1. Kor. 11:18-22.) Paavi arveli, että korinttilaiset itse eivät ehkä edes käsittäneet, että he ovat tehneet syntiä. Omasta mielestään he olivat varmaan ihan hyviä ihmisiä, joille rakkaus oli tärkeä arvo.

Nykyäänkin rakkaus on tärkeä arvo, ja se on monien laulujen kantava teema. Mutta mitä on rakkaus? Sellainen rakkaus, joka ei nouse, vaan joka laskee; sellainen rakkaus, joka ei ota, vaan joka antaa; sellainen rakkaus, joka ei näyttäydy, vaan joka on salassa.

Vaikka rakkaudesta puhutaan, ja vaikka sitä pidetään arvossa, voi olla, että teologisesta rakkauden hyveestä ei tiedetä yhtään mitään, paavi opetti. Rakkaus jumalallisena hyveenä tulee meille “ainoastaan Jumalalta”.

Agape-rakkaus ajaa meitä rakastamaan niitä, jotka eivät ansaitse rakkautta

Maailmassa on monenlaista rakkautta. Kristitytkin rakastuvat, tuntevat rakkautta perheenjäseniään ja ystäviään kohtaan. On isänmaan rakkautta ja universaalia rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.

“Mutta on olemassa suurempi rakkaus, rakkaus, joka tulee Jumalalta, ja joka kohdistuu Jumalaan. Se tekee meidät kykeneviksi rakastamaan Jumalaa, tulemaan hänen ystävikseen, ja se mahdollistaa sen, että rakastamme lähimmäistämme, niin kuin itse Jumala rakastaa häntä.”

Tämä agape-rakkaus, paavi opetti, johdattaa meitä rakastamaan niitä ihmisiä, jotka ovat köyhiä, heikkoja, sairaita, ja jopa sellaisia, jotka eivät rakasta meitä, jotka eivät ole kiitollisia, ja jotka ovat erittäin huonoja. Rakkaus vihollisia kohtaan on agape-rakkautta, ja se on Pyhän Hengen työtä.

Rakasta vihollisia äläkä odota mitään vastalahjaksi

Paavi Franciscus muistutti, että Jeesus kehottaa meitä rakastamaan vihollisiamme. (Luuk. 6:32-35.) Todellinen rakkaus on oikeastaan hyväntekeväisyyttä ja anteliaisuutta, joka ei odota mitään vastalahjaksi. Paavi opasti, että tällaista rakkautta on mahdotonta toteuttaa omassa voimassaan. Tällainen agape-rakkaus toimii ainoastaan Jumalan yhteydessä.

Meidän ihmisluontomme on taipuvainen rakastamaan sitä, mikä on hyvää ja kaunista. Kristillinen rakkaus rakastaa sitä, mikä ei ole rakastettavaa. Se tarjoaa anteeksiantoa. Paavi lopetti lainaamalla Jeesuksen sanoja: “Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40.)