Keskiviikon yleisaudienssissa paavi Franciscus opetti, että jos ihminen ei löydä merkitystä ja tarkoitusta omalle elämälleen ja omalle vaellukselleen, hänestä tulee surullinen. Toivo on teologinen hyve, joka auttaa meitä kärsivällisesti ymmärtämään, että tämän hetken ponnistuksilla on tarkoitus ja merkitys.

SUOMI

Paavi Franciscus: Ilman tulevaisuuden toivoa ihminen ei voi elää nykyhetkessä

Keskiviikon yleisaudienssissa paavi Franciscus opetti, että jos ihminen ei löydä merkitystä ja tarkoitusta omalle elämälleen ja omalle vaellukselleen, hänestä tulee surullinen. Toivo on teologinen hyve, joka auttaa meitä kärsivällisesti ymmärtämään, että tämän hetken ponnistuksilla on tarkoitus ja merkitys.

Juho Sankamo

Yleisaudienssissaan paavi Franciscus jatkoi opetussarjaansa hyveistä ja paheista. Tällä kertaa paavi käsitteli toivoa, joka on yksi kolmesta teologisesta hyveestä: usko, toivo ja rakkaus. Paavi lainasi Katolista katekismusta: “Toivo on se jumalallinen hyve, jonka kautta kaipaamme onnenamme taivasten valtakuntaa ja iankaikkista elämää, luottamalla Kristuksen lupauksiin ja jättäytymällä omien voimiemme sijasta Pyhän Hengen armon avun varaan.” (KKK 1817.)

Paavi huomautti, että sydämemme kaipaa toivon vastauksia, kun kohtaamme isoja eksistentiaalisia kysymyksiä elämän tarkoituksesta ja maailman kohtalosta. Jos emme saa vastauksia, niin silloin ihminen vaipuu alakuloon. Ilman elämän tarkoitusta ihminen vajoaa ahdinkoon. Tuossa tilanteessa syntyy käsitys, että millään ei ole enää merkitystä.

Jos ihminen kadottaa toivon paremmasta huomisesta, hän helposti alkaa kysellä, mitä merkitystä minun kärsivällisyydelläni, viisaudellani, rohkeudellani, rakkaudellani ja uskollani on. Mitä järkeä on taistella, jos kaikki päättyy tähän?

Paavi lainasi paavi Benedictus XVI:n kiertokirjettä Spe salvi: “Vain silloin, kun tulevaisuus on varma positiivisena todellisuutena, on mahdollista elää nykyhetkessä.” (Spe salvi, 2.)

Toivomme perustuu Kristuksen tekoihin

Kristittyjen toivo ei perustu heidän omiin tekoihinsa, vaan Kristuksen kuolemaan, ylösnousemukseen, ja siihen, että hän antoi meille hänen Henkensä, paavi korosti. “Lunastus tarjotaan meille siinä, että meille annetaan toivo, luotettava toivo, jonka avulla voimme kohdata nykyhetkemme.” (Spe salvi, 1.) Toivon onkin, paavi Franciscus huomautti, teologinen hyve, sillä se on Jumalan lahja, joka annetaan meille.

Synnit toivoa vastaan - Jumala antaa aina anteeksi

Paavi totesi, että teemme usein syntiä toivoa vastaan. Silloin kun ajattelemme nostalgisesti, että parhaat päivät ovat takana päin, ja että menneisyyden onni on ikuisesti haudattu, silloin teemme syntiä toivoa vastaan. Teemme syntiä toivoa vastaan, paavi opetti, kun vajoamme epätoivoon syntiemme vuoksi, ja unohdamme Jumalan armon, ja että Jumala on sydäntämme suurempi.

Paavi Franciscus huomautti, että Jumala antaa aina anteeksi meidän syntimme. Joskus me väsymme pyytämään anteeksi, mutta Jumala ei väsy antamaan anteeksi. Paavi opetti, että jos emme uskalla tehdä elämänmittaisia sitoumuksia, rikomme toivoa vastaan.

Toivon hyve kuuluu sydämeltään nuorille

Nykyään maailma kaipaa kristillistä toivoa. Maailma tarvitsee toivoa ja kärsivällisyyttä, julisti paavi. Toivo ja kärsivällisyys liittyvät yhteen. Meidän tulee kärsivällisesti toivoa vaikeuksien keskellä. Paavi opetti, että toivo kuuluu sydämeltään nuorille ihmisille - eikä tässä ole kyse iästä. Paavi muistutti vanhasta Simeonista ja Hannasta, jotka odottivat ja toivoivat kärsivällisesti Messiaan tuloa. Kun Jeesus-vauva tuotiin temppeliin, Simeon ymmärsi, että nyt hän oli nähnyt Jumalan pelastuksen. (Luuk. 2:29-32.)

Puheensa lopussa paavi kehotti kuulijoitaan rukoilemaan itselleen toivoa ja kärsivällisyyttä.