Benedictus XVI:n kirje Münchenin hyväksikäyttötapausten johdosta

Emil Anton – Vatikaani  

Emerituspaavi Benedictus XVI, 94, julkaisi viime sunnuntaina  kirjeen Münchenin arkkihiippakunnalle. Kirjeen taustasyynä oli raportti kyseisessä hiippakunnassa tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Benedictus XVI eli Joseph Ratzinger toimi Münchenin arkkihiippakunnan piispana vuosina 1977–1981. 

Kirjeessään Benedictus kiittää ensin sydämellisesti ystäviään, jotka laativat hänen puolestaan 82-sivuisen lausunnon asiaa tutkineelle lakifirmalle. Tämä työ vaati 8000 digitalisoidun sivun lukemista ja analysoimista. Tässä prosessissa tapahtui huolimattomuusvirhe koskien tapaamista, joka pidettiin 15. tammikuuta 1980. Benedictus XVI toteaa, että häntä on satuttanut syvästi se, että tätä virhettä on käytetty syynä leimata hänet valehtelijaksi.  

”Olen erityisen kiitollinen paavi Franciscuksen minulle henkilökohtaisesti ilmaisemasta luottamuksesta, tuesta ja rukouksesta”, emerituspaavi kirjoittaa ja kiittää samalla monia muita, jotka ovat lähettäneet hänelle kannustavia kirjeitä.  

Kirje jatkuu kuitenkin synnintunnustuksen teemalla. Benedictus pohtii kirkon päivittäisen liturgian eteemme asettamia synnintunnustuksen sanoja: mea maxima culpa: omasta suuresta syystäni. Nämä sanat eivät koske jokaista samalla lailla joka päivä, mutta ”joka päivä ne saavat minut kysymään, pitäisikö minun tänäänkin puhua suuresta syystäni”.  

”Minulla on ollut suuri vastuu katolisessa kirkossa. Sitä suurempi on tuskani niistä hyväksikäyttötapauksista ja virheistä, joita aikanani on tapahtunut eri paikoissa. Jokainen seksuaalisen hyväksikäytön tapaus on vastenmielinen ja korjaamaton. Seksuaalisen hyväksikäytön uhreilla on syvin sympatiani, ja tunnen suurta surua jokaisesta yksittäisestä tapauksesta.” 

Emerituspaavi jatkaa: ”Pian joudun elämäni tuomarin eteen. Kun katson pitkää elämääni, minulla on paljon syytä pelkoon ja vavistukseen. Olen kuitenkin hyvällä mielellä, sillä luotan vakaasti siihen, että Herra ei ole vain oikeudenmukainen tuomari, vaan myös ystävä ja veli, joka on jo kärsinyt puutteitteni vuoksi, ja siksi hän on myös puolustajani.”