Paavi Franciscuksen toinen päivä Maltalla: tekopyhyys ja pakolaiset

Emil Anton – Vatikaani  

Paavi Franciscuksen toinen päivä Maltalla alkoi yksityistapaamisella jesuiittojen kanssa apostolisessa nuntiatuurissa Rabatissa. Rabatin juhlallisesti koristellut kadut täyttyivät jo varhain aamulla innokkaista paikallisista, jotka odottivat paavin saapumista Paavalinkirkkoon. Sen alla sijaitsee Paavalin luola, jossa myös paavit Johannes Paavali II ja Benedictus XVI aikoinaan vierailivat. 

Rabatin Paavalinkirkolla paavi tervehti maan uskonnollisia johtajia ja tapasi sairaita. Paavalin luolassa hän rukoili, että osaisimme vastaanottaa apua tarvitsevat matkalaiset, niin kuin maltalaiset aikoinaan vastaanottivat haaksirikkoutuneen Paavalin seurueineen ”tavattoman ystävällisesti” (Ap.t. 28:2). ”Silloin ei ollut aikaa väittelyille, tuomioille, analyyseille tai laskelmille: oli aika ojentaa auttava käsi”, paavi sanoi. 

Kun paavi lähti Rabatista valkoisella autollaan kohti Florianaa, hän vaihtoi muutaman sanan kadun varteen saapuneiden kolumbialaisten opiskelijoiden kanssa. Florianassa paavia ja päivän päätapahtumaa eli sunnuntaimessua odotti monituhatpäinen väkijoukko. Ihmisiä oli kerääntynyt runsaasti myös aidatun messualueen ulkopuolelle.  

Messu Florianassa: ”Mestari ei tyydy ulkomuotoihin” 

Paavin saarna käsitteli aviorikoksesta kiinni jäänyttä naista (Joh. 8). Franciscus käsitteli naisen syyttäjiä, joissa näemme heijastuksen ”vanhurskaudestaan ylpeilevistä” ihmisistä, jotka “ovat erittäin huolissaan muiden vioista mutta eivät huomaa omiaan”. Paavin mukaan tämä muistuttaa meitä tekopyhyydestä ja halusta osoittaa sormella muita: ”Vaaranamme on aina Jeesuksen väärinymmärtäminen: hänen nimensä voi olla huulillamme samalla kun kiellämme hänet elämällämme.” 

Mistä sitten tiedämme, olemmeko Mestarin oppilaita? Siitä, kuinka kohtelemme lähimmäisiämme ja mitä ajattelemme itsestämme. Katsommeko toisia armollisilla vai tuomitsevilla silmillä? Luulemmeko, ettei meillä ole mitään opittavaa? Ihmissydämen suurin aarre on sisäinen köyhyys, Jeesukselle tärkeintä on avoimuus hänelle, pelastuksen tarpeen tunnustaminen.  

Voimme sanoa hänelle rukouksessa: ”Jeesus, tässä olen kanssasi, mitä haluat minulta? Mitä sydämessäni, elämässäni on sellaista, jonka haluaisit minun muuttavan? Kuinka haluat minun katsovan toisia? Tällainen rukous tekee meille hyvää, sillä Mestari ei tyydy ulkomuotoihin, vaan etsii rehellistä sydäntä. Kun avaamme sydämemme hänelle rehellisesti, hän voi tehdä meissä ihmeitä.”  

Tapaaminen pakolaisten kanssa: ”Ette ole numeroita, vaan lihaa ja verta” 

Sunnuntain toinen päätapahtuma ja paavin Maltan-matkan viimeinen kohokohta oli tapaaminen siirtolaisten kanssa ”Johannes XXIII:n Rauhanlaboratoriossa”, jonka perusti vuonna 1971 fransiskaani-isä Dionysius Mintoff. Isä Dionysius on edelleen elossa ja sai esitellä paikkaa paaville. Franciscus kuunteli pakolaisten todistuspuheenvuoroja, piti oman puheen ja sytytti symbolisen kynttilän Neitsyt Marian patsaan edessä. Kadulle oli kokoontunut runsaasti väkeä, erityisesti ukrainalaisia, jotka lauloivat Ukrainan kansallislaulua ja huusivat paaville: ”Pray for Ukraine” (”Rukoile Ukrainan puolesta!”).  

Paavi Franciscus toisti matkansa logossa olevat Apostolien tekojen sanat, joiden mukaan maltalaiset kohtelivat haaksirikkoutuneita ”tavattoman ystävällisesti”. ”Toivoni on, että Malta kohtelee aina tällä tavalla niitä, jotka saapuvat sen rannoille”, paavi sanoi. Viime vuosina tuhannet ihmiset ovat joutuneet Välimerellä haaksirikkoon, ja monien kohdalla loppu on ollut traaginen. ”Rukoilkaamme näiden veljien ja sisarien puolesta, jotka kuolevat Välimerellä.” 

Paavi jatkoi, että meitä uhkaa myös ”sivilisaation haaksirikko”, josta voimme niin ikään pelastua kohtelemalla ihmisiä ystävällisesti, ei pelkkinä numeroina vaan ihmisinä, veljinä ja sisarina. ”Ette ole numeroita, vaan lihaa ja verta, ihmisiä, joilla on unelmia”. Paavi huomioi Afrikasta Välimeren ylittäneiden pakolaisten lisäksi myös Ukrainasta tulleet pakolaiset, jotka ovat paenneet ”epäoikeudenmukaista sotaa”. Paavi korosti, kuinka tärkeää on, että vastaanottokeskukset olisivat ”inhimillisen ystävällisyyden” paikkoja.  

Lopuksi paavi ilmaisi oman unelmansa: että vieraanvaraisuutta kokeneista siirtolaisista itsestään tulisi ”veljeyden todistajia” kaikkialla siellä, minne Jumala heitä johtaa. ”Tämä on unelma, jonka haluan kanssanne jakaa ja jonka jätän Jumalan käsiin. Se, mikä on meille mahdotonta, ei ole mahdotonta hänelle.” Kun juurien katkeamisen kipu on väistynyt, siirtolaiset voivat jakaa oman sisäisen rikkautensa uusien yhteisöjensä kanssa. “Tässä on ihmiskunnan tulevaisuus globalisoituneessa maailmassa.” 

Lähtiessään kohti lentokenttää paavi pysähtyi vielä yllättäen siunaamaan kadunvarteen kokoontuneiden perheiden lapsia. Air Maltan kone lähti kohti Roomaa hiukan aikataulusta myöhässä. Lennon aikana pidetyssä lehdistötilaisuudessa paavi kertoi olleensa hämmästynyt maltalaisten innokkuudesta kaduilla. Hän kertoi myös, että Vatikaanissa tutkitaan Kiovan-matkan mahdollisuutta: ”se on pöydällä”. Toinen mahdollisuus, jota tutkitaan, on tapaaminen Moskovan patriarkka Kirillin kanssa Lähi-idässä.