Paavi sai suomalaisilta ”palan Itämereä”, korosti ekumenian

Emil Anton – Vatikaani  

Paavi Franciscus piti puheen suomalaiselle ekumeeniselle valtuuskunnalle Pyhän Henrikin muistopäivänä Vatikaanissa. ”Kiitos siitä, että tänä vuonna olette tulleet Roomaan viettämään pyhän Henrikin juhlaa entistä laajemmin ekumeenisesti edustettuina: iloitsen voidessani toivottaa tervetulleiksi luterilaisten ja katolilaisten ohella myös ortodoksien ja metodistien edustajat”, paavi sanoi.  

Espoon evankelis-luterilainen piispa Kaisamari Hintikka välitti paaville arkkipiispa Tapio Luoman surunvalittelut emerituspaavi Benedictus XVI:n poismenon johdosta ja lahjoitti paavi Franciscukselle palan Itämerta: ”Merenrannalta poimittu kivi symbolisoi lahjoitusta, jonka olemme antaneet tämän vierailun merkiksi John Nurmisen Säätiölle. Nurmisen Säätiö tekee työtä sen eteen, että Itämeri säilyisi myös seuraaville sukupolville.”  

Puhe jatkui viittauksella käynnissä olevaan sotaan: ”Itämeren rantavaltiot ovat onnistuneet yhteistuumin kohentamaan kärsivän yhteisen meremme tilaa. Yksi näistä valtioista, Venäjä, on kohta vuoden päivät käynyt hyökkäyssotaa Ukrainassa. Vaikka sodan suurimmat rikokset kohdistuvat Ukrainaan ja ukrainalaisiin, sen vaikutukset tuntuvat myös Itämerellä. Sota on luonut sinne uusia jännitteitä. Samalla se on tehnyt Itämeren hyvinvoinnista huolehtimisen taas vaikeammaksi.” 

Paavi kiitti reagoi puheeseen myönteisesti: ”Rakas sisar, kiitän sydämellisistä sanoistanne ja osanotostanne edeltäjäni Benedictus XVI:n kuoleman johdosta. Pidän myös arvossa sitä, että käytitte puhuttelevaa kuvaa Itämerestä, elämän lähteestä, jota ihmisen toiminta uhkaa, kohtaamispaikasta, jota tuskallisesti koettelee julman ja järjettömän sodan luoma vastakkainasettelun ilmapiiri. Sota on aina, aina tappio.”

Puheensa loppupuolella paavi sanoi: ”Meidän on pidettävä yllä todellista intohimoa, joka syntyy rakkaudesta yhteyteen ja halusta voittaa historian kuluessa kristittyjen kesken syntyneiden, Kristuksen ruumiin ykseyttä vahingoittaneiden jakautumisten ristiriitainen todistus. Varsinkin nykyään tarvitaan palavaa intoa evankelioimiseen. Julistaessamme evankeliumia yhdessä alamme pitää arvossa sitä, että olemme veljiä ja sisaria. Ymmärrämme, ettemme voi arvollisesti levittää Jeesuksen – kaikkien vuoksi syntyneen, kuolleen ja ylösnousseen – nimeä, ellemme todista siitä, kuinka kaunista on ykseys, hänen opetuslastensa tunnusmerkki.

Rakkaat veljet ja sisaret, kiittäessäni teitä jälleen kerran vuosittaisesta vierailustanne, jota aina odotamme ja arvostamme, haluan tänään yhdessä teidän kanssanne pyytää tuon palavan intohimon lahjaa. Älkäämme koskaan väsykö rakastamaan, toivomaan, etsimään kaukana olevia; palakaamme halusta julistaa Jeesusta ja rakentaa hänen tahtomaansa ykseyttä. Pyytäkäämme uuden apostolisen innon lahjaa, jotta aina näkisimme toiset uskovat veljinämme ja sisarinamme Kristuksessa, jotta olisimme Jumalan sovittamia apostoleja pyrkien sovintoon toistemme kanssa ja toimien maailman sovituksen hyväksi.”