Paavi Franciscuksen ohjeet tuleville papeille

Juho Sankamo

Uskollisesti yhteistyötä

Puheensa alussa paavi Franciscus lainasi pappisvihkimyksessä esitettyä kysymystä. Piispa kysyy diakoneilta, ovatko he päättäneet Pyhän Hengen avulla täyttää pappeuden virkaa arvollisina työtovereina piispojen kanssa huolehtiakseen Herran laumasta. Paavi totesi, että tässä korostetaan kolmea palvelustyön elementtiä: pappien tulee olla uskollisia työtovereita, heidän tulee asettua Jumalan kansan palvelukseen, ja lopulta, heidän tulee olla Pyhän Hengen johdatuksessa. 

Paavi Franciscus korosti diakoneille, että Pyhä Äitikirkko ei ensinnäkään kutsu teitä olemaan johtajia, vaan työtovereita, jotka työskentelevät yhdessä. Kirkko on ennen kaikkea kommuunion mysteeri. Pappi on tämän kommuunion todistaja, ja tämä edellyttää veljeyttä, uskollisuutta ja säyseyttä. Paavi Franciscus huomautti, että papit eivät ole yksinlaulajia, vaan he kuuluvat kuoroon. Papin ei kuulu olla itseriittoinen ja itsenäinen, vaan hänen tulee elää ja palvella kommuniossa ja yhteistyössä, paavi opasti. Papin ei pidä langeta yksin pärjäämisen kiusaukseen.

Jumalan kansan palveluksessa

Toisena näkökulmana paavi Franciscus nosti esiin Jumalan kansan palvelemisen. Jokainen pappi on ensin ollut diakoni, paavi muistutti. Pappeuden perustana on juuri diakonia, palveleminen. Paavi korosti, että “teistä tulee pappeja, jotta voitte palvella”, ja tässä yhteydessä paavi viittasi Jeesukseen, joka “ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan, ja antamaan oman henkensä lunnaiksi monien puolesta.” (Mark. 10:45.)

Paavi kehotti pappeja joka aamu rukouksessa pyytämään Herralta apua toisten palvelemiseen. Ja illalla taas heidän tulee tutkiskella omaatuntoaan, ja pyytää Herralta anteeksi, kun he ovat ajatelleet itseään enemmän kuin toisten palvelemista. Paavi opasti, että palveleminen tarkoittaa sitä, että pappi on avoin Jumalan yllätyksille, ja että häneltä löytyy aikaa ihmisten huolille. Paavi kutsui pappeutta päivittäiseksi uhriksi ja “eukaristiseksi seikkailuksi”.

Pyhän Hengen johdatuksessa

Kolmantena näkökulmana paavi Franciscus nosti esiin Pyhän Hengen johdatuksen. On tärkeä antaa, paavi totesi, Pyhälle Hengelle johtoasema papin elämässä. Kun Pyhä Henki lankeaa pappien ylle, he suuntautuvat Herraa kohti, ja Herran avulla papeista tulee todella “Jumalan miehiä”. Paavi puhui päivittäisestä Pyhän Hengen voitelusta, joka tulee papin osaksi, kun hän on Jeesuksen läsnäolossa, kun hän on adoraatiossa ja kun hän seurustelee Herran sanan kanssa. Juuri Herran kanssa pappi voi esirukoilla Jumalan kansan puolesta, koko ihmiskunnan puolesta, ja kaikkien niiden ihmisten puolesta, joita hän päivittäin kohtaa. Tällä tavoin, paavi huomautti, kun sydän saa ilonsa Herralta, ihmissuhteista tulee hedelmällisiä rukouksessa, emmekä me kadota näkyämme pappiselämän ajattomasta kauneudesta.