Paavi yleisaudienssissa: oikeudenmukainen ihminen ajattelee kaikkien parasta
Juho Sankamo
Paavi Franciscus huomautti, että oikeudenmukaisuus luetaan kardinaalihyveiden joukkoon. Katolisen kirkon katekismus määrittelee, että oikeudenmukaisuus on “moraalinen hyve, joka on pysyvä ja luja tahto antaa Jumalalle ja lähimmäiselle se, mikä heille kuuluu.” (n. 1807.)
Paavi korosti, että oikeudenmukaisuus on ehdottoman tärkeää, jotta ihmiset voivat elää rauhassa yhteiskunnassa. Ilman oikeutta kunnioittavia lakeja olisi mahdotonta elää tässä maailmassa. “Ilman oikeutta ei ole rauhaa”, paavi opetti.
Oikeudenmukainen ihminen on suoraviivainen, yksinkertainen ja rehellinen elämän kaikilla osa-alueilla. Hän ei piiloudu maskien taakse. Hän puhuu totta, korosti paavi Franciscus. Oikeudenmukainen ihminen sanoo usein “kiitos”. Hän ymmärtää olevansa kiitollisuudenvelassa muille ihmisille.
Oikeudenmukainen ihminen ajattelee yleistä hyvää
Paavi Franciscus opetti, että oikeudenmukainen ihminen ei ajattele vain itseään, vaan hän tavoittelee yleistä hyvää yhteiskuntaan. Oikeudenmukainen ihminen tietää, että lakien kunnioitus suojelee puolustuskyvyttömiä ja heikkoja ihmisiä voimakkaiden ja valtaapitävien ihmisten tyrannialta.
Oikeudenmukainen ihminen, näin paavi opetti, valvoo omaa käytöstään, niin että hän ei aiheuta muille vahinkoa. Ja kun hän epäonnistuu, hän pyytää anteeksi. Paavi korosti myös, että oikeudenmukainen ihminen “rakastaa vastuuta” ja hänen toimintatapansa onkin vastalääke korruptiolle. Hän kannustaa lain noudattamiseen. Paavi huomautti, että lainkuuliaisuutta tulee opettaa nuorille, niin että he eivät lankea korruptioon ja rikollisuuteen.
Paavi muistutti, että oikeudenmukainen ihminen kammoksuu juoruilua, epärehellisyyttä, koronkiskontaa, vääriä valoja ja petosta. Hän pitää sanansa, maksaa lainansa, ja työntekijöille kuuluvan oikeudenmukaisen palkan.
Paavi lainasi puheensa lopussa Sananlaskuja: “Joka pyrkii oikeuteen ja laupeuteen, saa elämän, kunnian ja vanhurskauden.” (Sanl. 21:21.) Paavi huomautti, että oikeudenmukaisilla ihmisillä on “vanhurskauden nälkä ja jano” (Matt. 5:6). Nämä ihmiset unelmoivat sydämessään “universaalista veljeydestä”. Paavi totesi, että tänään me kaikki kaipaamme paljon tuota unelmaa.