Paavi Franciscus: Olkaamme kirkko, joka kulkee Herransa kanssa maailman kaduilla

Juho Sankamo

Piispainsynodin XVI tavallisen yleiskokouksen päätöspäivänä, sunnuntaina 27.10., paavi Franciscus vietti synodin päätösmessua Pietarinkirkossa. Paavi kiitti Herraa "yhteisestä matkasta", joka aloitettiin kolme vuotta sitten. Tähän synodiin kirkon synodaalisuudesta on kuulunut paikallisia, alueellisia ja mannertenvälisillä tapaamisia. Synodi huipentui kuukauden kestäviin lokakuun kokouksiin Vatikaanissa vuonna 2023 ja ja vuonna 2024.

Saarnassaan paavi Franciscus pohti, kuinka Jeesus kohtasi tien varrella istuvan sokean kerjäläisen, Bartimaioksen. (Mark. 10:46-52.) Aluksi mies istui ulkopuolisena tien varrella, ja lopulta hänestä tuli Jeesuksen seuraaja. Paavi pohti, että sokean miehen asema kerjäläisenä tien varrella istumassa kuvaa hänen hengellistä sokeuttaan ja pidättäväisyyttään. Mies istui pyhiinvaeltajien kulkiessa hänen ohitseen.

Kirkolla ei ole varaa istua syrjässä ja sokeana

Paavi Franciscus huomautti, että kirkolla ei ole varaa vain istua ja vetäytyä syrjään. Silloin nimittäin kirkolla on vaarana sokeutua, emmekä me tartu riuskasti ja pastoraalisesti tämän maailman moniin ongelmiin. Paavi kehotti meitä pyytämään Herralta Pyhää Henkeä, niin että emme istuisi omassa sokeudessamme, joka voi olla maailmallisuutta, itstyytyväisyyttä ja sydämen kovuutta. “Me emme voi istua sokeudessamme.”

Herra kuitenkin kulkee ohitsemme joka päivä, paavi muistutti. Herra pysähtyy luoksemme parantamaan sokeutemme. Meidän pitää kysyä, kuulenko minä, kun hän kulkee ohitseni, paavi pohti - kuulenko minä Herran askeleet? On hyvä, jos synodi kehottaa kirkkoa olemaan niin kuin Bartimaios: “opetuslasten yhteisö, joka kuulee Herran kulkevan ohitseen, tuntee pelastuksen riemun, ja antaa itsensä tulla evankeliumin voiman herättämäksi, ja huutaa hänen puoleensa.”

Paavi korosti, että meidän ei pidä olla paikalleen jämähtänyt ja tappiomielialan valloittama kirkko. Päinvastoin meidän tulee olla kirkko, joka kuulee maailman itkun ja huudon. Vaikka se aiheuttaisi joillekin skandaalin, paavi totesi, kirkon tulee liata kätensä palvellessaan muita.

Kirkon tulee kulkea Herran kanssa tiellä - kuva synodaalisesta kirkosta

Kirkon tulee Bartimaioksen tavoin ymmärtää, kuinka Herra auttaa meitä, ja silloin meidän tulee lähteä tielle, kulkemaan Jeesuksen kanssa, häntä seuraten. Paavi korosti, että meidän tulee aina kääntyä Herran puoleen, ja saada evankeliumista voimaa nousta ylös ja seurata Herraamme. Meidän tulee kuunnella Herran kutsua, niin että voimme nousta jaloillemme, ja hän voi parantaa meidän sokeutemme. Silloin voimme taas seurata häntä ja kulkea hänen kanssaan tiellä.

“Tämä on kuva synodaalisesta kirkosta”, paavi totesi, ja viittasi Bartimaiokseen, joka seurasi Herraa tiellä. Paavi Franciscus myös muistutti, että me emme koskaan kulje yksin, vaan me kuljemme Herran kanssa.

Ei istuva kirkko, vaan kirkko, joka kulkee Herransa kanssa

Paavi Franciscus julisti: “Veljet ja siskot, ei istuva kirkko, vaan kirkko, joka on jaloillaan. Ei hiljainen kirkko, vaan kirkko, joka ottaa vastaan ihmisyyden huudon. Ei sokea kirkko, vaan Kristuksen valaisema kirkko, joka tuo evankeliumin muille. Ei staattinen kirkko, vaan missionaarinen kirkko, joka kulkee Herransa kanssa maailman kaduilla.”

Saarnansa lopussa paavi Franciscus mainitsi muinaisen pyhän Pietarin istuimen, reliikin, joka oli kaikkien nähtävillä. Paavi korosti, että “pyhän Pietarin istuin” on rakkauden, ykseyden ja armon istuin. Jeesus käski apostoli Pietari palvelemaan muita rakkaudella, eikä hallita herrana. Paavi Franciscus huomautti, että paavin istuinta kehystää Pyhän Hengen kirkkaus. “Tämä on synodaalinen kirkko: yhteisö, jonka keskuksena on Hengen lahja, joka tekee meistä kaikista veljiä ja siskoja Kristuksessa, ja joka nostaa meidät ylös hänen luokseen.”